7.1.1918
Hirmuvaltaa Kittilässä.
Virkamiehet pakomatkalla. Puhelin punakaartilaisten hallussa.
Kittilässä ovat huligaanit tehneet elämän aivan mahdottomaksi. Jo viikon päivät ovat sieltä v. t. kruununvouti E. Lillström ja kruununnimismies A. Aulis olleet pakomatkalla ja ”punakaarti” etsii heitä kaikkialla. Lääninhallitukselle on ilmoitettu, että mainitut viranomaiset piileskelevät arvatenkin joissakin syrjäkylissä välttääkseen joutumasta punakaartilaisten kynsiin. Kaikki virkamiesten toiminta on mahdotonta, samoin kuin järjestäytynyt yhteiskuntaelämä yleensä. Niinpä pyysi elintarvelautakunta perjantaina apua lääninkomitealta viljansaantiin, kun vilja on lopussa ja huligaanit järjestelevät siemenohrien ryöstöjä talollisilta ja muilta, joilla niitä tiedetään olevan. Jos tämä saa tapahtua, on se korvaamaton vahinko, kun mistään ei ole saatavissa ohria, jotka menestyisivät Lapissa.
Punakaartilaiset ovat myöskin vaatineet oikeutta sijoittaa keskusasemalle jonkinlaisen ”komisarion” aito venäläiseen malliin sensuroimaan kaikkia puheluja, mutta kun keskusaseman hoitaja ei tähän suostunut , julistivat huligaanit puhelinlaitoksen lakkotilaan. – K:va.
9.1.1918
Helsingin punakaarti eilen toiminnassa
Vaativat kuvernööri Jalanderia eroamaan ja poistumaan läänistä väkivallalla uhaten. – Tunkeutuvat ent. kenraalikuvernöörin taloon ja uhkaavat riistää sosialihallitukselta huoneita omaksi ”kansliakseen”. – Riistäneet etsivästä osastosta erään kansalaisen vangikseen.
”Ainoa laki tässä maassa on punakaartin tahto”, sanovat kiväärimiehet.
Uhkavaatimus kuvernööri B. Jalanderille.
Eilen klo 11 tienoissa päivällä saapui täkäläiseen lääninhallitukseen neljä miestä, jotka selittivät olevansa ”Helsingin punakaartin esikunnan” lähettejä. He pyysivät saada tavata kuvernööri Jalanderia, jolle he jättivät seuraavansisältöisen määräyksen:
Helsingin punakaarti päätti kokouksessaan sunnuntaina 6 p. t. k., että kaartin aikaisemmin vangitseman ja senaatin sittemmin vapauttaman kuvernööri Jalanderin on erottava toimestaan ja poistuttava Uudenmaan läänistä neljänkymmenenkahdeksan tunnin kuluttua tästä määräyksestä tiedon saatuaan. Muussa tapauksessa ei voida vastata hänen turvallisuudestaan.
Helsingin Punainen kaarti
käskystä Oskari Sippola
sihteeri.
(sinetti)
Lähetystö esiintyi rauhallisesti. Kuvernööri vastasi sille ensin suullisesti, mutta kun vaadittiin ”kuittia” jätti hra Jalander seuraavan Työväen järjestyskaartille osoitetun kirjelmän:
”Vastaukseksi Työväen Järjestyskaartin tänään minulle jättämään määräykseen saan minä ilmoittaa, että minä hallituksen nimittämänä virkamiehenä voin alistua ainoastaan sellaisiin käskyihin, joita Suomen kansan eduskunnan luottamusta nauttiva maan hallitus minulle antaa enkä voi tunnustaa määräyksiä, joita joku ryhmä itsevaltaisesti esittää, varsinkaan kun ei vaatimuksen perusteeksi ole esiintuotu minkäänlaista virkarikosta minun puoleltani.”
Kun miliisilaitokselle saapui tieto kaartin jäsenten saapumisesta lääninhallitukseen, lähtivät poliisimestari Rovio ja eräs järjestystoimikunnan jäsenistä sinne tiedustelemaan punakaartilaisten asiaa. Heille selvitti lähetystö yllämainitun kirjelmän sisällön. Kun heiltä tiedusteltiin, mitä järkeä oli tuollaisessa vaatimuksessa, varsinkin kuvernööri Jalanderin läänistä poistumiseen nähden, vastasi lähetystö vain, että he toimivat määräysten mukaan. Kun mitään rauhattomuutta ei kaartin taholta sen enempää tapahtunut, ei miliisipäällystö ryhtynyt enempiin toimenpiteisiin.
Punakaarti vaatii itselleen entistä kenraalikuvernöörin taloa.
Punakaartin lähetystö senaatissa.
Eilen aamupäivällä saapui senaattiin punakaartilaisten lähetystö, joka ilmoitti senaatin puheenjohtajalle, senaattori Svinhufvudille, että se on kokouksessaan päättänyt vaatia luovutettavaksi itselleen entisen kenraalikuvernöörin asunnon. Senaatin puolelta vastattiin, ettei moisen vaatimuksen täyttäminen tullut kysymykseenkään. Heti lähetystön käynnin jälkeen annettiin miliisille määräys estää mainitun talon valtaus.
Punakaartilaiset saapuvat ent. kenraalikuvernöörin taloon, missä nyt on sosialihallitus.
Eilen klo 3 aikaan päivällä saapui entiseen kenraalikuvernöörin taloon, jossa nyt sijaitsee äsken toimintansa aloittanut sosialihallitus ja vakuutusneuvosto, useita kymmeniä kivääreillä varustettuja punakaartilaisia, jotka asettivat aseelliset vartiot talon ulko-oville ja tunkeutuivat talon käytäviin. Kun sosialihallituksen ylitirehtööri Einar Böök jonkun verran yli tunnin kuluttua aikoi poistua virkahuoneistostaan, tapasi hän käytävissä punakaartilaiset ja antautumatta pidempiin keskusteluihin näiden asestettujen miesten kanssa kysyi heiltä, kuka tai kutka ovat heidän päällikkönsä. Tähän vastasivat kaartilaiset, ettei heillä ole mitään päälliköitä, koska he kaikki ovat tasa-arvoisia, vaan että komitea heillä kyllä on. Ylitirehtööri B:n pyydettyä saada puhutella tämän komitean jäseniä saapuikin hänen vastaanottohuoneeseensa 5 miestä, jotka ilmoittivat komiteansa päättäneen, että talo on luovutettava punakaartilaisten haltuun. Hra B. huomautti tällöin, että talossa sijaitsee hallituksen asettama sosialihallitus ja piti erittäin valitettavana asianhaarana sitä seikkaa, että punakaarti tällä tavoin juuri tahtoo saada haltuunsa sosialihallituksen huoneiston, vaikka sosialihallitus juuri on perustettu huolehtimaan eduskunnan päättämistä työväenasioista. Miehet huomauttivat tähän, että sellaiset lait ovat ”entisen aikuisia” ja etteivät he tunnusta mitään hallitusta eikä senaattia eikä liioin parlamentaarista menettelytapaa, koska he aikovat tehdä vallankumouksen. Lopuksi kuitenkin miesten vaatimus supistui siihen, että heidän tulisi saada haltuunsa 3 kansliahuonetta talon yläkerrasta. Tähän ylitirehtööri B. ei kuitenkaan sanonut voivansa suostua, koska hänen johtamansa hallituksen on saatava kaikki ne huoneet, joita se tarvitsee. Miehet sanoivat tällöin, että ylitirehtööri B. sosialihallituksen päällikkönä voi panna vastalauseensa. Osaa miehistä näytti jonkun verran hämmästyttävän tieto siitä, että huoneet kuuluvat sosialihallitukselle ja huomauttivat he ettei komiteasta tästä asiasta ollut ilmoitettu mitään.
Tähän päättyi keskustelu ja ylitirehtööri B. poistui virastostaan. Sosialihallituksen huoneisiin eivät punakaartilaiset ainakaan siihen mennessä tunkeutuneet, vaan pysyttelivät käytävissä.
Senaattori O. E. Louhivuoren käynti ent. kuvernöörin talossa.
Klo puoli 4 aikaan i. p. kävi senaatin sosialiasiain toimituskunnan päällikkö, senaattori O. E. Louhivuori ent. kenraalikuvernöörin talossa. Huolimatta pistimillä varustettujen punakaartilaisten estelyistä meni hän rakennuksen yläkertaan vaatien saada puhutella punakaartin johtajia. Näitä ilmestyikin kaksi miestä. Senaattorin tiedustellessa heidän nimiään he vastasivat, etteivät he ole velvolliset sitä ilmoittamaan. He ainoastaan toimeenpanevat punakaartin päätökset. Senaattori silloin pani jyrkän vastalauseensa sitä vastaan, että hänen toimituskuntansa alaiselle virastolle aiottu huoneisto oli väkivalloin vallattu, sekä ilmoitti ryhtyvänsä asianmukaisiin toimenpiteisiin syyllisten saattamiseksi lailliseen rangaistukseen. Punakaartilaiset ilmoittivat noudattavansa vain omia päätöksiään eikä välittävänsä porvarien laeista, joiden sijaan he muutaman päivän päästä laativat toiset! ”Ainoa laki tässä maassa on punakaartin tahto”, sanoivat miehet. Niin ikään ilmoittivat punakaartilaiset ainoastaan toistaiseksi tarvitsevansa eräitä yläkerran huoneita.
Sosialihallitus
piti eilen illalla klo 7 kokouksen, jossa päätettiin lähettää senaatille kirjelmä, missä ilmoitetaan punakaartilaisten menettelystä ja pyydetään ryhtymään toimenpiteisiin heidän ja heidän jättämänsä vartijain poistamiseksi.
Järjestyslaitoksen toimenpiteet.
Punakaarti lähetti jo aikaisemmin päivällä miliisipäällikkö Roviolle kirjelmän, jossa se ilmoitti tulevansa valtaamaan entisen kenraalikuvernöörin asunnon ”kansliakseen”. Miliisin taholta ei katsottu voitavan ryhtyä väkivalloin karkoittamaan taloon tunkeutuneita, vaan lähetettiin miehiä seuraamaan väkivallantekijäin puuhia. – Iltapäivällä lienee järjestyspäällikkö Rovio käynyt selittämässä ”kaartilaisille” toimenpiteen sopimattomuutta, mutta tuloksetta.
Iltapäivällä oli järjestystoimikunnalla kokous, jossa lienee päätetty esittää työväenjärjestöjen eduskunnalle, että se ryhtyisi toimenpiteisiin ”kaartin” mielivaltaisuuksien johdosta.
Eilen illalla oli työväenjärjestöjen eduskunnalla kokous, jossa oli saapuvilla m. m. miliisipäällikkö Rovio.
Vielä myöhään eilen illalla olivat punakaartilaiset ”valtaamassaan” talossa, jossa he olivat anastaneet haltuunsa talon yläkerrasta m. m. yhden sosialihallituksen huoneista. Yläkerroksen eteisessä oli muutamia kivääreillä varustettuja miehiä.
10.1.1918
Helsingin Punakaartin eiliset mellastukset.
Epäonnistunut ryöstöretki Sipooseen.
Useita vetureita ja vaunuja otettiin väkivallalla, matkustettiin maksutta rautatiellä, asemia vallattu. Sipoon Pirttilässä kahakka, jossa 2 punakaartilaista kuollut ja useita haavoittunut.
Miliisi vaatii suhdetta punaiseen kaartiin selvitettäväksi.
Tiistai-iltaisesta työväenjärjestöjen eduskunnan kokouksessa vaativat miliisipäällikkö K. Rovio ja järjestystoimikunnan jäsenet J. Suominen, J. Viitasaari, K. M. Talvio ja E. Nyqvist eduskunnan puuttumaan punaisen kaartin viimeaikaisiin toimenpiteisiin ja määrittelemään tarkoin kaartin ja järjestys[voimien] väliset suhteet. Ellei eduskunta [katso] voimansa puuttua kaartin erinäisiin asioihin, katsoivat niin miliisipäällikkö kuin järjestystoimikunnan jäsenet itsensä pakotetuiksi eroamaan toimistaan, joihin järjestäytyneen työväen suostumuksella olivat menneet.
Työväenjärjestöjen eduskunta, käsiteltyään tehtyjä esityksiä, katsoi suotavaksi komitean asettamista kaartin ja järjestäytyneen työväestön suhteiden selvittämiseksi. Kannatettiin sellaisen komitean asettamista, johon valitsisivat 2 jäsentä puoluetoimikunta, Ammattijärjestön toimikunta, punainen kaarti ja eduskunta. Eduskunnan puolesta valittiin jo komiteaan [K. E. Hypen] ja Edv. Nyqwist. – Työm.
Sosialihallituksen huoneisto.
Eräissä lehdissä on kerrottu, että uusi sosialihallitus, jolla on huoneistonsa kenraalikuvernöörin talossa, oli väistynyt sieltä eilen punakaartin tieltä ja siirtynyt pois huoneistoon toisessa valtiotalossa. Tämä esitys perustui kumminkin, niin on meille huomautettu, väärinkäsitykseen.
Toissa iltana, jolloin punakaartilaiset täyttivät kenraalikuvernöörin talon eteiset [y. ut.] huoneet, piti sosialihallitus siellä kokouksen, jossa se päätti kääntyä senaatin puoleen kirjelmällä, jossa pyydettiin senaatin toimenpidettä tunkeutujain karkoittamiseksi ja ilmoitettiin, että niinkauan kuin punakaarti isännöi talossa, ei sosialihallitus katso voivansa siellä työskennellä.
Sosialihallituksen eri osastoilla on huoneistoja muuallakin kuin kenraalikuvernöörin talossa ja niin kokoutui laitos eilen eräässä näistä huoneistoista, pannakseen siten vastalauseensa punakaartin tunkeutumista vastaan. Huoneistoaan kenraalikuvernöörin talossa ei sosialihallitus silti kuitenkaan ole punakaartilaisille luovuttanut.
Punakaartin retki Sipooseen.
Eilen aamulla klo puoli 8 tienoissa ilmestyi täkäläiselle rautatieasemalle toista sataa kivääreillä varustettua punakaartilaista, jotka vaativat junanlähettäjää kirjoittamaan heille vapaaliput Porvooseen. Tähän vaatimukseen ei junanlähettäjä tietenkään suostunut. Kun ei heille annettu vapaalippuja, astuivat he lipuitta junaan.
Kun juna saapui Malmin asemalle, astui siitä ulos joukko punakaartilaisia, jotka marssivat rautatieasemalle ja puhelinkeskusasemalle, jotka miehitettiin. Puhelinyhteys katkaistiin heti ja punakaartilaiset alkoivat, tunkeuduttuaan asemakonttoriin pitää silmällä asemavirkailijoiden toimintaa. Sama temppu uudistettiin Tikkurilassa ja Korsossa.
Kun ”kaartilaiset” olivat saapuneet Keravan asemalle, hyökkäsivät he ravintolaan, alkaen tutkia matkustajien vaatteita, vaatien heiltä aseita. Eräältä matkustajalta lienee heidän onnistunutkin ryöstää revolveri.
Huomatessaan. millä retkellä punakaartilaiset liikkuivat, kieltäytyi junanlähettäjä lähettämästä Porvooseen päin menevää junaa. Tällöin karkasi punakaartilaisten johtaja junanlähettäjän kimppuun huutaen: ”Ellet perkele lähetä junaa niin saat nähdä!” Mellastelijat pakottivat junanmiehistön lähtemään junineen liikkeelle Porvoota kohti. Kun oli saavuttu Nikkilän asemalle, poistuivat punakaartilaiset, joita silloin lienee ollut vain 57 miestä, junasta. Mikäli kerrotaan, olisi joukkoon kuitenkin liittynyt useita paikkakunnan punakaartilaisia.
Pääjoukkue oli puolenpäivän aikaan suunnannut matkansa Sipoon kirkonkylään päin, toimeenpannen kotitarkastuksia. Kirkonkylässä olivat he kuitenkin kohdanneet paikkakunnan suojeluskuntalaisia, joiden kanssa he olivat joutuneet laukausten vaihtoon. Taistelun kestäessä kerrotaan kummankin puolelta haavoittuneen miehiä. Erään punakaartilaisen kertoman mukaan olisi kahakassa saanut surmansa 3 heikäläistä ja useita joutunut suojeluskunnan vangiksi.
Tappion kärsittyään olivat punakaartilaiset peräytyneet asemalle, jossa olivat valloittaneet Nikkelin puhelinaseman.
Punakaartilaiset pyytävät apua.
Jouduttuaan alakynteen, pyysivät punakaartilaiset apua. Klo 2 ja 3 välillä saapuikin Keravalle 40 punakaartilaista, jotka vietettyään muutamia tunteja Keravan työväentalolla, alkoivat jalan patikoida Nikkilää kohti.
Punakaartilaiset mellastavat Helsingin asemalla.
Uhkaavat virkamiehiä kuolemalla.
Klo 4 tienoissa saapui Helsingin asemalle suuri joukko kivääreillä varustettuja punakaartilaisia, jotka vaativat virkamiehiltä ylimääräistä junaan Nikkilään. Junanlähettäjä ilmoitti, ettei hän voi sellaista junaa antaa.
Punakaartilaiset kääntyivät asemalta kieltävän vastauksen saatuaan liikennetirehtöörin puoleen, vaatien uhkaillen junaa. Viimein taipui liikennetirehtööri luovuttamaan heille 4 vaunua klo 5.20 lähtevässä paikallisjunassa. Klo 5 tienoissa saapui rautatiehallituksen kautta senaatilta määräys, ettei asestetuille joukoille saanut luovuttaa ylimääräisiä junia, eikä edes antaa asestettujen joukkojen, joiden tiedetään liikkuvan luvattomilla retkillä, matkustaa muissakaan junissa.
Tämän määräyksen johdosta kieltäytyivät asemavirkailijat lähettämästä klo 5.20 lähtevää paikallisjunaa, johon punakaartilaisjoukkio oli sijoittautunut. Kun junaa ei vaatimuksista ja uhkailuista huolimatta lähetetty, menivät punakaartilaiset ratapihalle, jossa valtasivat Pohjanmaan junan veturin, jonka miehistön he pakottivat viemään koneen paikallisjunan eteen. Tämän jälkeen hyökkäsivät he kiväärit ojossa junanlähettäjän konttoriin, jonne tultuaan he huusivat: ”hengen uhalla”. Junanlähettäjä keskusteli juuri silloin liikennetirehtöörin kanssa. Kuullessaan puhelimessa junanlähettäjälle lausutut uhkaukset, kehotti liikennetirehtööri lähettämään junan huolimatta siitä, että asestetut olivat sinne tunkeutuneet. Juna pääsi näin ollen lähtemään klo 6 illalla. Ennen lähtöään jättivät he junanlähettäjälle sitoumuspaperit, että he vastaavat vastedes matkalippuihin tarvittavasta summasta. Kun konduktööri vaati junassa punakaartilaisilta lippua, veti yksi miehistä esiin kiväärinpatruunan selittäen, että ”tässä on heidän lippunsa”.
Kun juna oli saapunut Keravalle, hyökkäsivät punakaartilaiset taasen junanlähettäjän kimppuun vaatien, että heille oli heti luovutettava juna Nikkilään. Kun junanlähettäjä ei uhkauksista huolimatta suostunut lähettämään junaa, julistivat kaartilaiset, että hänellä oli vielä viisitoista minuuttia elämisen aikaa; jollei junaa silloin luovuteta, niin menettää hän henkensä. Kaikista uhkauksista huolimatta, ei hän suostunut lähettämään junaan ennenaikojaan.
Huomattuaan junanlähettäjän taipumattomaksi, hyökkäsivät kiväärimiehet ratapihalle ja pakottivat Porvoon junan lähtemään lähes puoli tuntia ennen määräaikaa eli 9.10 i. p.
Kun juna oli saapunut Nikkilään astuivat siihen siellä olleet punakaartilaiset, jotka pakottivat junan heti kääntymään takaisin Keravalle, jonne se saapui puoli 11 tienoissa.
Keravalla astui junasta noin parisataa punakaartilaista, jotka kuljettivat mukanaan 7 haavoittunutta, joita 3 paareilla. Astuessaan junasta karkoittivat he asemalta kaikki siellä olleet ihmiset.
Punakaartilaiset siirsivät haavoittuneita Helsinkiin päin matkalla olevaan paikallisjunaan.
Tämän punakaartilaisten omavaltaisuuden johdosta pääsivät Porvoon matkustajat lähtemään Keravalta vasta klo 11 illalla, käytyään sitä ennen Nikkilässä.
Punakaartilaisten kuolleet ja haavoittuneet.
Viime yönä puoli 1 saapuneella paikallisjunalla palasivat punakaartilaiset kaupunkiin. Ennen junan kaupunkiin saapumista olivat punakaartilaiset osittain poistuneet Fredriksbergin asemalla, vieden mukanaan – mikäli kerrotaan – lievemmin haavoittuneita.
Helsinkiin saapuneet toivat mukanaan, paitsi haavoittuneita, joista ainakin yhtä kannettiin paareilla, kaksi ruumista, jotka siirrettiin yöksi rautatieasemalla seisovaan tavaravaunuun. Tämän jälkeen hajautuivat punakaartilaiset kaupungille.
Meille ilmoitettiin eilen illalla Keravalta, että punakaartilaiset olisivat jo aikaisemmin tuoneet Nikkilästä haavoittuneita. He olivat puoli [3] aikaan iltapäivällä vallanneet Nikkilästä Keravalle matkalla olleen lumiauraa kuljettavan veturin, jolla toivat Keravalle 3 haavoittunutta.
Mitä punakaartilaiset ovat Nikkilässä tehneet?
Sen johdosta, että punakaartilaiset olivat vallanneet Nikkilän puhelinaseman, ei meidän onnistunut saada täyttä selvyyttä siitä, mitä punakaartilaiset ovat ryöstömatkallaan tehneet. Meille on ilmoitettu, että he eilispäivän kuluessa panivat toimeen Nikkilän aseman läheisyydessä kotietsintöjä, jolloin lienee ryöstetty aseita.
Täyttä selvyyttä ei myöskään ole saatu siitä, onko suojeluskuntalaisia kuollut tahi haavoittunut. Meille ilmoitettiin eilen iltapäivällä Porvoosta, että kaksi suojeluskuntalaista olisi haavoittunut.
Punakaartilaisia uusille retkille?
Viime yönä täältä Pietariin lähteneeseen junaan oli tunkeutunut viitisenkymmentä punakaartilaista, jotka lausuivat uhkauksia sen johdosta, että juna seisoi toista tuntia yli lähtöajan asemalla. Konduktöörin selitettyä, että juna myöhästyy toisten junien myöhästymisen vuoksi, vetäytyivät ”kaartilaiset” vaunuunsa. Matkansa päämäärää he eivät ilmoittaneet.
12.1.1918
Päivän pakinaa.
Elintarvekysymys
Se se vain yhä edelleenkin maailmanlasten päitä vannehtii.
Meillä ja muualla.
Pohjanlahden takana tuntuvat perunat paikkapaikoin olevan suuria harvinaisuuksia, siitä päättäen että edes tietäväinen ja taitavainen rouvasihminen Karlstadin kaupungissa on julkaisemassaan ”Neuvoja perheenäideille” nimisessä teoksessaan neuvonut myöskin, miten valmistaa keinotekoisia perunavastikkeita: ota puoli litraa vettä ja vispilöi siihen ruisjauhoja, niin että se tulee kohtuullisen sakeaksi, lisää teelusikallinen suolaa, kaada vettä kattilaan, ja kun se on alkanut kiehua, laske ruokalusikalla äsken valmistamastasi ruisjauhoseoksesta niin monta möykkyä kattilaan, että ne peittävät kattilan pohjan. Kun ne kohoavat vedenpinnalle ovat ne valmiit, ja jäähdyttyään leikellään ne ja käristetään paistinpannussa sekä nautitaan lämpiminä voikastikkeen kera.
Taas sai lukija hyvän konstin siltä varalta, että perunat sattuisivat loppumaan. En ole tosin itse koetellut reseptiä, mutta minä uskon painettuun sanaan.
Kun nyt vain joku neuvoisi, mistä ja miten saada keinotekoisia ruisjauhovastikkeita. Sillä niistä ei reseptissä mitään puhuttu. Jäkälätkin kun menettivät kansalaisluottamuksensa. Jäkäläparalle kävi niin kuin aikoinaan tohtori Gookille, joka pohjoisesta päin tultuaan ja rykäistyään ja ilmoitettuaan käyneensä pohjoisnavalla joutui suurten ja juhlallisten kunnianosoitusten esineeksi ja sai nimensä Tietosanakirjaan, mutta joka muutaman viikon kuluttua oli jonkun aikaa 20:nnen vuosisadan haukutuin mies.
Pohjanlahden tälläkin puolen ovat useammat kuin yhdet aivot ankarassa ajatustyössä leipäkysymysten takia. Myöskin kansalaisemme Tahvo Tossavaisen aivot. Hän on jo saanutkin ohjelmansa valmiiksi, ja kun se mielestäni on järkevä, tasapuolinen ja ankarasti oikeudenmukainen, niin pyydän saada esittää kansalaisen Tossavaisen ehdotuksen ponnen laajan lukijakunnan tietoon:
”Pitäis jokaiselle antoo leipee painon mukkaan niin jokkainen kun painaa yli normali painon sais leipee vähemmä ja taas jokkainen kun painaa vähemmä sais leipee enemmän painonsa mukkaan ja siinä ratkaisis puntarj puolueettomasti jokkaisen kohalle ja kyllä ne tohtorit ovat sitävasten kouluja käyneet että ossoovat kullekin normaali painon laskee ja räknätä. Pyyvän ottamaan huohmijoon.
Kunniallisesti Tahvo Tossavainen”
Elintarvehallitus ottanee asian harkittavakseen, painattanee kaavakkeet, joihin merkitään ruokakunnan päämiehen ja jäsenten ikä, koko ja paino, sekä toimittanee tarkastuspunnitsemisen elintarvetarkastusten yhteydessä. Puntarien ja punnitsijain täytyy tietysti olla tavallista rotevampia, ja sen jälkeen kun puntari on saatu tasapainoon, täytyy sekä porvarillisen että sosialistisen punnitsijan tarkastaa kilomäärät. Lapset alle 6 vuoden voidaan ehkä punnita parittain.
Tiitus
13.1.1918 (kuvateksti)
Huikeasti eduskunta
hurras tiedon saatuansa,
että Suomen tasavallan
tunnustaa jo moni kansa.
– Nähtiin se, mist’ ennen unta.
Yhtä mieltä eduskunta!
Äsken punakaarti lähti
Kittilähän verihäihin.
Mutta sisu Sipoon nousi:
pistivätkin heitä päihin.
Tuli kiire tovereilla
pötkiä jo pakoteille.
16.1.1918
Sosialistinen puoluejohto kiihoitustyössään.
Eilisessä ”Työmiehessä” on julkaistu sosialidemokraattien puoluetoimikunnan julistus, jossa mitä häikäilemättömimmällä tavalla koetetaan kiihoittaa työväkeä estämään niitä toimenpiteitä, joihin eduskunta on hallituksen valtuuttanut järjestyksen palauttamiseksi maahan. Samalla kun siinä hyökätään erityisen sapekkaasti nykyistä hallitusta vastaan, kehoitetaan siinä vahvistamaan punakaarteja. Lopuksi ilmoittaa puoluetoimikunta havainneensa, että varsinkin osa jyrkimmällä kannalla olevia puoluetovereita ei siinä määrin luota nykyisen puoluetoimikunnan päättäväisyyteen, kuin välttämätöntä olisi. Sen tähden on puoluetoimikunta kutsunut koolle ensi lauantaiksi puolueneuvoston ja päättänyt sille ehdottaa, että tulevaan puoluekokoukseen asti puolueen valtiollisen menettelyn ohjaaminen uskotaan erityisesti asetettavalle valtuuskunnalle, johon kutsutaan myöskin ammattijärjestön ja työväen järjestyskaartin edustajia; nykyiselle puoluetoimikunnalle jätetään ainoastaan puolueen säännöllisten asiain hoito. Samalla ehdotetaan neuvostolle, että mahdollisimman pian toimitetaan puoluekokouksen edustajain uudet vaalit ja määrätään tulevan varsinaisen puoluekokouksen aika.
Julistus on omansa mitä suurimmassa määrin hämmästyttämään jokaista järkensä menettämätöntä kansalaista. Samaan aikaan kun puolueen omassa keskuudessa pitkin maaseutua yhä äänekkäämmin vaaditaan punakaartin lopettamista, kehoittaa puoluetoimikunta sitä ”vahvistamaan”, sen avulla tehdäkseen tyhjäksi eduskunnan ja hallituksen toimenpiteet järjestyksen palauttamiseksi maahan. Sitä paitsi ehdotetaan muodostettavaksi erityinen työväen diktaattorineuvosto, puolueneuvosto kun ei ole tarpeeksi ”päättäväinen” jyrkimmällä kannalla olevien mielestä.
Mitä mahtanevat sanoa tästä julkeasta puuhasta maaseudun sosialistit? Missään tapauksessa se ei tule horjuttamaan kansamme valtavan enemmistön järkähtämätöntä vaatimusta, että punakaartilaisten ja muiden huligaanien mellastelu on päättävästi ehkäistävä.
20.1.1918
Levotonta Viipurissa
K:lo 1/2 2 ilmoitetaan Helsingin Sanomille Viipurista:
Varhain eilen illalla kokoutui Aleksanterinkadun 5:ssä Viipurissa sijaitsevan O. Y. Matti Pietarisen ja O. Y. Carbonatorin yhteisen tehdasrakennuksen seuduille punakaartilaispatrulleja, arviolta noin 15 miestä. Patrullit pitivät tarkasti silmällä liikennettä koko korttelissa yrittämättä kuitenkaan tunkeutua ainoaankaan huoneistoon. K:lo 15 minuuttia yli 11 alkoi kuitenkin patrullien lisäksi saapua uusia punakaartilaisjoukkueita, niin että niitä lopulta oli yhteensä satakunta miestä. Joukko piiritti laajassa ketjussa yllämainitun tehdasrakennuksen aloittaen sitä vastaan ammunnan. Ammuntaa, joka oli laimeanpuoleista, kesti vielä puoli 2 tienoilla, jolloin kertojamme viimeksi kävi paikalla. Vastattiinko rakennuksesta punakaartilaisten tuleen, siitä ei meillä ole tietoa.
Puoli 2 tienoissa levisi huhu, että myöskin Ariston talo asemaa vastapäätä olisi piiritetty, mutta emme siitä ennättäneet saada varmempaa tietoa.
21.1.1918
Punakaartilaiset mellastamassa Taavetissa.
Taistelu paikkakuntalaisten ja punakaartilaisten välillä.
Helsingin Sanomille ilmoitetaan:
Viime yönä klo 3 tienoissa saapui Taavetin asemalle Lappeenrannasta päin 240 punakaartilaista, jotka miehittivät aseman estäen asemavirkailijoita käyttämästä puhelinta ja sähkölennätintä. – Mikäli meille ilmoitetaan ovat paikkakuntalaiset alkaneet puolustautua ryhtymällä taisteluun hyökkääjien kanssa.
Mikäli meille on ilmoitettu, ovat punakaartilaiset saapuneet kostoretkelle. He väittävät näet, että eräästä punakaartilaisten asevaunusta olisi kadonnut matkalla aseita.
20.1.1918
Punakaartilaiset vanginneet kansalaisia Turussa
Myöhään yöllä ilmoitettiin Helsingin Sanomille Turusta, että sikäläinen punakaarti on eilispäivänkin kuluessa vanginnut useita henkilöitä ja kuljettanut heidät merikoululle.